EASA Milanossa: perinteitä ja tulevaisuus käsittelyssä

Didier Fassinin juhlaesitelmä. Pöydän takana muut kongressin avaajat. 

Olen käynyt Milanossa kahdesti; vuonna 2006 talvisessa lumipyryssä kaupunki näytti aivan toiselta kuin nyt heinäkuun yli +30 asteisessa helteessä. Pidin enemmän talvisesta Milanosta, vaikka silloin lentokenttä suljettiinkin pariksi päiväksi italialaisittain hirveän lumentulon vuoksi. Nyt olin vajaan viikon EASA:n eli Euroopan sosiaaliantropologien joka toinen vuosi järjestettävässä kongressissa 1700 muun osanottajan kanssa. Kongressi oli tähänastisista EASA:n kongresseista suurin: työryhmiä oli noin 150 ja niissä pidettiin abstraktikirjan mukaan 1300 esitelmää. Lisäksi oli filmejä, laboratorioita, tapaamisia ja verkostokokouksia sekä kirjanäyttelyitä. Paikkana oli Milanon pohjoisosassa, entisen Pirellin tehtaan tiloissa sijaitseva uudehko Milano-Bicoccan yliopisto, jonka tiloihin porukka katosi hyvin täyttäen taas käytävät, aulat ja pihan kahvi- ja lounastauoilla. Alue oli mielenkiintoinen, sillä se on käynyt läpi suuren uudistusprosessin entisestä Pirellistä yliopistoksi ja tietotehtaaksi, tutkimuslaboratorioiksi, taidemuseoksi, kauppakeskuksiksi, uusiksi kerrostaloiksi ja kansainvälisen Pirelli Groupin pääpaikaksi.  Mutta hyvät ravintolat sijaitsivat kaupungin keskustassa ja sen lähistöllä… 

Kongressin teemana oli antropologian perinteet ja tulevaisuudet (Anthropological legacies and human futures) ja tämä teema oli mukana sekä plenumeissa että monissa työryhmissä. Abstraktikirja löytyy täältä ja siitä löytyvät myös plenumien abstraktit, jos joku haluaa niihin tutustua paremmin.  Kongressin avasi juhlaesitelmällään Princetonin yliopistossa työskentelevä Didier Fassin pitkällä luennollaan ”The Endurance of Critique”, jossa hän käsitteli esitelmässään mm. Latourin, Bourdieun, Foucaultin, Saidin, Wolfin Marcusin ja Erikssenin ajatuksia antropologian kritiikistä ja kriittisestä antropologiasta. Ainoa nainen, jonka hän mainitsi esitelmässään oli ei-antropologi Judith Butler, vaikka monet muut (nais)antropologit ovat vieneet tiedettä eteenpäin hänen esitelmänsä näkökulmasta. Todellinen All-Male-Panel, kuten arvion luennosta – ja ennen kaikkea sen naisten näkymättömiksi antropologian kritiikistä tekemisestä kirjoitti kongressin aikana  Miia Halme-Tuomisaari ja sen voitte lukea tästä ja samoin luennon hieman herättämää keskustelua. Ja ennen Fassinia oli ääneen päässyt mm. EASA:n puheenjohtaja, antropologian professori Thomas Hylland Eriksen Oslosta, jonka kirja Overheating. An Anthropology of Accelareted Change julkistettiin perjantaina. Linkistä löytyy Hylland Eriksenin oma esitys teemasta.

Kuuntelin päivien aikana 4-5 työryhmän esitykset ja sekin tuntui tuossa kuumuudessa olevan enemmän kuin tarpeeksi. Jotkut näistä olivat ajankohtaisia, keskustelevia ja yhtenäisempiä ja herättivät keskustelua, toiset taas pitivät sisällään toistensa ohitse puhuvia esitelmiä, jotka käsitteleviä itsestäänselvyyksiä.  ”Öljyn antropologiasta” (Elena Miskova) ja vastaavista aiheista (Stephan Dudeck) olisin mielelläni kuullut enemmänkin esitelmiä.  Torstaina kuuntelin hyvästä yhteiselosta kertovia esitelmiä, kuten mm. Pirjo Virtasen kenttätöihin perustuvan ”Nonhuman agency in health and knowledge production” Amazonasin alueella. Tuossa työryhmässä aiheet todella vaihtelivat mm. Pirjon esitelmästä elefanttien hyvinvointiin, kaupunkimehiläisistä kenttätyöhön delfiinipuistossa ja inuiittien yritystoimintaan.

Oma esitelmäni oli berliiniläisen Michaela Fensken ja Zürichin yliopistossa nykyään työskentelevän Berhard Tshofenin vetämässä ”The return of the wild” -työryhmässä. Kaikki esitelmät käsittelivät – nimensä mukaisesti – pelkoja, toivoa ja erilaisia strategioita ja tapoja  suhtautua ja käsitellä kohtaamisia villieläinten kanssa, jotka ovat tehneet paluun sekä yhteiskuntaan että myös tieteeseen. Eläinten ”tulo” tieteeseen on viime aikoina ollut niin voimakas, että jotkut puhuvat  jopa käsitteestä animal turn.  Aluksi Bernhard kertoi lyhyesti työryhmän ja sen jatkon sisällöstä (mm. yhteinen julkaisu ja tutkimushankkeita). Koska jokaiselle esitelmälle oli varattu 15 minuuttia, niin esitelmät pidettiin kahdessa osassa ja kummankin lopussa kysymyksiä esitettiin kaikille. Työryhmän lopuksi Michaela veti yhteen kaikki esitelmät kommentoiden niitä vielä lyhyesti.  Tämä tapa oli työläs, mutta se oli antoisa tehden vielä työryhmän esitelmille jatkokysymyksiä. 

Onko susi nyt erittäin seksikäs, sillä melkein kaikki esitelmät käsittelivät sutta ja osin suden paluuta eri näkökulmista (Irina Arnold, Laura Siragusa, Niko Heinzer ja Anke Tonnaer)? Sutta tutkitaan myös Suomessa ja siitä on ilmestynyt parin viime vuoden aikana julkaisuja (joita en nyt jaksa tähän linkata). Turun yliopistossa mm. Heta Lähdesmäki tekee kulttuurihistoriaan väitöskirjatutkimustaan sudesta.  Työryhmän esitelmistä tuli mielenkiintoisesti esille se, missä suden paikka on eri maissa ja eri yhteisöissä. Toisille (elinkeinoille) se on vahinkoeläin, joka tuottaa ongelmia sekä herättää pelkoa ja vihaa, kun taas toisissa se herättää kunnioitusta ja ihailua tätä erämaiden villipetoa kohtaan, joka saisi vaeltaa vapaana. Esimerkiksi Hollannin yhtä ainokaista sutta seurannut kiinnostus ja fanittaminen oli Suomen näkökulmasta, sanoisinko, erittäin mielenkiintoista. Sveitsin susipolitiikalla (Niko Heinzer) ja omalla esitelmällä siitä mahtuvatko porot ja pedot samoille laitumille, oli myös paljon yhtymäkohtia. Sveitsissä sudet ja lampaat ovat usein samoilla alueilla, joten kysymys kuuluukin, minkälaista susi- tai villieläinpolitiikkaa halutaan harjoittaa. Thorsten Gieserin esitelmä villieläinten metsästyksessä Saksassa kertoi osaksi autoetnografisesta näkökulmista erilaisista konflikteista metsästäjien ja suojelijoiden välillä.   

Esitelmissä oli paljon yhteistä ja myös paljon eroavaisuuksia. Eläimet näyttäytyivät näissä ehkä enemmän ”takahuoneissa” (back-stage) kuin etualalla. Esitelmien konfliktit toivat erinomaisesti esille sen, kenellä on valta ja missä tilanteissa. Ne myös kertoivat erilaisista yhdessäolon strategioista, jotka ovat tulevaisuudessa yhtä tärkeämpiä ihmisten ja eläinten toimiessa samoilla, yhä ahtaammilla alueilla.  Minkälainen erämaa (wilderness) on esimerkiksi meillä Lapissa ja minkälainen se on Hollannissa tai Saksassa?

Viimeisen päivän työryhmä Green politics ja people living inside European protected areas sopi hyvin yhteen tämän ”oman” työryhmän kanssa ja keskustelussa tulikin esille se,  että nämä työryhmät olisi voinut sitoa vielä paremmin yhteen jo tässä seminaarissa. Näiden esitelmien fokus oli kertoa suojelualueiden sisällä asuvien tai niitä käyttävien ihmisten arjesta ja ristiriidoista suojelupolitiikan ja eri organisaatioiden kanssa. Useissa oli luonnon ”tieteellistäminen” ja byrokratisointi vastaan siellä asuvia tai luontoa hyödyntäviä ihmisiä. Oikeastaan melkein kaikkiin ryhmän esitelmiin sopisi Fabrizio Grascarolin kiteytys: modernity is colonialism at home, colonialism is modernity away from home. Näiden – ja myös oman työryhmän – esitelmissä tuli hyvin esille myös se, miten EU:n luontopolitiikka on osa modernisaatioprosessia ja se perustuu modernisaation ideoihin.

Kun osallistuu valtavaan kongressiin, jossa esitelmöitsijät ovat suurelta osalta outoja jopa nimeltään, on tietysti osaksi sattumaakin mitä esitelmiä menee kuuntelemaan.  Monet kiinnostavista työryhmistä olivat samana päivänä kuin oma työryhmä, mutta tämä on yleinen ”ongelma” kongresseissa. Tässä valtavassa kongressissa oli hyvin järjestetty aikaa myös verkostoitumiselle ja eri ryhmien tapaamisille. (Tulee mieleen toukokuinen Akureyrin pohjoismaisten maaseutututkijoiden kongressi, jossa muutenkin tiukassa aikataulussa kahvitauot olivat 10 minuuttia ja ruokatauko 40 minuuttia. Ehkä jatkossa kannattaisi järjestää pitemmän kuin kaksipäiväisen seminaarin?) Vaikka esimerkiksi työryhmän The Return of the Wild osanottajat edustivat monia eri tieteenaloja (kielitieteestä etnologiaan ja antropologiaan) osoittautui se yhteisellä teemalla erittäin homogeeniseksi ja keskustelevaksi porukaksi ja jatkuu tulevaisuudessa. Muutenkin tämä kongressi jätti hyvän maun eikä vähiten kahvitaukotarjoilujen – kunnon kahvia baristojen tekemänä – vuoksi.

Kiitos Marjalle matkaseurasta ja kuvista!