Lukijat

torstai 11. tammikuuta 2018

Kenestä "kaikkien aikojen kittiläläinen"?



Kittilästä kuuluu välillä positiivisia uutisia tai positiiviseksi tämän ainakin lasken, vaikka tuo nimilista ei täysin avautunutkaan minulle. Nimittäin Kittilä-lehdessä on nyt avattu kilpailu kaikkien aikojen kittiläläisestä kunnan täyttäessä maaliskuussa 150 vuotta. Kaikkien aikojen kittiläläiseksi voi äänestää ketä tahansa entistä tai nykyistä kittiläläistä. Jos ei omaa ehdokasta tiedä tai keksi, niin lehdessä oli nimetty 37 miestä – tai pitäisikö sanoa miesoletettua ja 10 naista kilpaan. Lista alkoi luonnollisesti ”taiteilijoistaan tunnetusta Kittilästä on ponnistettu koko maan taidepiirien huipulle asti” nimeten ehdokkaiksi Reidar Särestöniemen, Einari Junttilan ja Kalervo Palsan. Musiikista oli nimetty Kultaisen harmonikan voittajat Jukka Lampela ja Ukko-Pekka Yliranta sekä Siirtolan pariskunta Leena ja Leo, mutta ei esimerkiksi tunnettua kansanmuusikkoa Pentti Vuomajärveä. Runoilija Niilo Rauhala oli tuossa ehkä tahtomattaan typistetty – mielestäni – vain virsilyriikan kirjoittajaksi; kirjailijoista oli mainittu Origo eli Jouni Lompolo ja Arto Paasilinna, mutta ei esimerkiksi Annikki Kariniemeä eikä Jussi Lainiota tai nykykirjailijoista vaikkapa Janne Huilajaa.

Urheilijoista suurin osa oli kai jotain 2010-luvun nimiä – lukuun ottamatta Pekka Niemeä ja Niilo Hangasvaaraa. Jotenkin näiden – ja muidenkin 2010-luvulla paikallista nimeä saavuttaneiden listaaminen mielestäni tässä on aika kornia. Heillä on vielä kauan aikaa tehdä niitä saavutuksia, joilla tuo titteli olisi totuudenmukainen. Ehkä tuon lehdessä esitellyn joukon – korostan, että se oli todella vain esittely mahdollisista kandidaateista – koostumusta olisi voinut miettiä  hieman paremmin, vai kuvastiko se jutun tehneen toimittajan arvomaailmaa? Toivottavasti ei, sillä se oli oudosti valittu. Joka tapauksessa valinta kannattaa perustella hyvin, sillä paras perustelu kuulemma palkitaan. 

Esimerkiksi kirjailija Annikki Kariniemi, metropoliitta Johannes, rovasti Auno, lääkäri Pekka Peltonen, rehtori Istvan Biro – tässä muutamia nimiä, jotka heti tulivat mieleen puutteina tuosta listasta. En itsekään nyt äkkiä keksiä tunnettuja naisia tähän listaan, mutta aikaa on onneksi maaliskuulle asti. Eikä sen tietysti tarvitse olla nainen, mutta tuossa lehden listassa nostettiin melkein pelkästään vain miehiä. Metropoliitta Johannes voi vaikuttaa oudolta, mutta hän oli ennen pappisuraansa Kittilän lyseon rehtorina, joka myöhemmin koululla vierailtuaan oli melkein ensimmäisenä mennyt katsomaan aikoinaan ostamansa kirjoituspöydän kanttaa, ja mutissut senkin menneen jo pilalle. Muitakin vitsejä tästä "Ville-vainaasta" on.

Tarkempi lehden lista löytyy täältä. Muutamat nimet todella ihmetyttävät; onko esimerkiksi pitkän valtuustouran tehneet valittu tähän tasapuolisuuden nimissä (Elsa Riekkola, Inkeri Yritys ja Torsti Patakangas)? Kunnanjohtajista mukana oli Aarne Nikan (tietysti) lisäksi Seppo Maula, jonka muistan kunnanjohtajana, jonka aikana Pallas meni – tai vietiin – Muoniolle. Hengellisiksi johtajiksi mainituista K.A. Heikel oli toki Kittilän ensimmäinen kirkkoherra, mutta miksei esimerkiksi Aunoa, joka teki merkittävän uran sekä lähetystyössä että Kittilässä, ei ole mukana?

Olen lukenut tämän kirjoituksen nettiversiosta, joten en tiedä, onko printtilehdessä enemmän; esimerkiksi kerrottu, että voittaja on eniten ääniä saanut vai miten valinta tehdään? Mutta kaikkien aikojen kittiläläiseksi voi äänestää ketä tahansa entistä tai nykyistä kittiläläistä. Ja äänestää voi lehdessä olevalla kupongilla, tekstiviestillä numeroon 0400 366 494 tai sähköpostilla anssi@kittilalehti.com. Huom: äänestää voi vain yhden kerran.  Äänestysaikaa on perjantaihin 14. 3. asti, ja tulokset julkistetaan 21. maaliskuuta ennen Kittilän 150-vuotissyntymäpäivää.  



maanantai 20. marraskuuta 2017

Rothenburg ob der Tauberiin mahtui!




Viime viikolla luulin käyväni taas yhdessä kulttuuriperintökohteessa, mutta eihän Rothenburgob der Taube olekaan Unescon listalla, mutta ei se varmaan kaupungista annettua romanttista kuvaa mitenkään vähennä. Kaupungin maine perustuu tietysti sen historiaan ja nykykuvaan, jolla sitä markkinoidaan: ”Romantic but real”, ”Siellä missä historia puhkeaa eloon”, ”The best of Medieval Germany” jne. Iskulauseet kertovat mistä on kyse, sillä sanotaan, että Rothenburgissa on Saksan kaupungeista   eniten keskiaikaa nähtävillä. Oli miten oli, Rothenburg ob der Tauber on ainakin parhaiten säilynyt muurien sisällä oleva (vanha) kaupunki.  Sitä ja ennen kaikkea hyvin restauroituja taloja, kujia, muureja ja torneja lähdimme katsomaan.

 

Marraskuinen sumu pyöristi maisemaa, mutta nähtävää riitti silti yllin kyllin. Ja kun oli marraskuu eivätkä kuuluisat joulumarkkinat olleet vielä alkaneet, niin kaupungin kaduille – ja kuuluisaan joulukauppaan – mahtui hyvin. Näitä yhdeksi Saksan vanhimmiksi mainostetuista joulumarkkinoista eli Rothenburger Reiterlesmarkt’ia valmisteltiin juuri, sillä ne alkavat 1.12. Joulumarkkinoiden aikaan, usein myös muulloin viikonloppuisin sekä ennen kaikkea kesäisin tämän 11.000 asukkaan kaupungin täyttävät tuhannet ja taas tuhannet matkailijat. Heitä käy siellä vuosittain peräti kaksi miljoonaa, joten hieman ahdasta tulee olemaan näillä kaduilla ja kujilla. Ilmankos kaupungin keskusta olikin täynnä erilaisia hotelleja, kahviloita, ravintoloita ja lahjakauppoja. Yhtään uutta rakennusta siellä ei näkynyt ja sodan pommituksen tuhot – pommitus tuhosi idästä osan muurien sisustaa ja noin 40 % rakennuksista paloi sen vuoksi – oli ehditty moneen kertaan korjata. Rothenburg oli osa amerikkalaista vyöhykettä, joten dollarit(kin) ovat tehneet siellä hyvää jälkeä.

 


Linnan ja muurien lisäksi kaupungissa on toki paljon katsottavaa; keskiajalta peräisin olevia rakennuksia, pihoja, kaivoja ja kujia, kirkkoja ja pari museota, joista matkailijoille mainittavin on tietysti joulumuseo. Se sijaitsee samassa rakennuksessa kuin paljon mainostettu (kuuluisa?) Käthe Wohlfahrtin joulukauppa eli Weihnachtsdorf, josta löytyvät melkein kaikki saksalaisen joulun ”tyypilliset” esineet. Jos jotain jää ostamatta, niin sen voi hankkia nettikaupasta. Kauppa on perustettu 1964 ja se on levittäytynyt moniin muihin kaupunkeihin ja joulumarkkinoille. Se on auki ympäri vuoden. Mahtaa olla hauskaa työskennellä joulukoristeiden ympäröimänä kesähelteillä ja kuulla samat jutut kävijöiltä päivästä toiseen.

 

Kaupungin historiaan kuuluvan jutun kuulin menneellä viikolla ainakin kolmella eri tavalla – ja lisää erilaisia versioita löytyy netistä ja matkailuesitteistä – aivan kuten hyvällä tarinalla tuleekin ollakin eri versioita eli mitenkä ”Meistertrunck” pelasti kaupungin tuholta 30-vuotisen sodan pyörteissä. Kaupunki oli protestanttinen, ja sen valloitti katolinen joukko johdossaan kenraali Tilly. Hän uhkasi mestata kiinniotettuja protestanttiporvareita ja/tai hävittää kaupunkia – tarinasta riippuen – mutta humalassa olleessaan lupasi, että jos joku pystyy juomaan yhdellä kulauksella kolmen litran kokoisen tuopin viiniä kerralla tyhjäksi, niin kaupunki ja vangittujen henki säilyy. Pormestari pystyi jostain syystä siihen.  Toinen, hauskempi versio kertoo, että tämä mestarikulaus liittyy ruotsalaisiin – tai hakkapeliittojen eli suomalaisten sotimiseen 30-vuotisessa sodassa. Paikallinen pormestari sai vapautettua ruotsalaisten (tai siis keitä nämä hakkapeliitat olivatkaan!) vangitsemat  porvarit mestaukselta pystymällä juomaan sen ison kolpakollisen tai tuopillisen viiniä kerralla. Mestauksella uhatut pelastuivat ja kuulemma tämän kunniaksi vietetään aina keväällä Maistertrunckia eli juoppojuhlaa, jossa miehet kulkevat pitkin kaupungin katuja Ruotsin lipun jäljessä muistuttaen siitä, että hakkapeliitat valtasivat kaupungin. Tämä versio, jonka kuulin Lassilta on paljon hauskempi muita. Se on tietysti myös tuotteistettu




Hyvän ruokapaikan löytämisessä ei ollut ongelmia ja kahvilassa saatoimme maistaa yhtä paikallista erikoisuutta lumipalloa, joka on kovasta murotaikinan tyyppisistä suikaleista tehty pallo, joka on kastettu maapähkinäöljyssä ennen paistamista, ja sen jälkeen esimerkiksi joko kanelissa tai pölysokerissa kieritetty. Kerta riitti, ei ollut niin hyvä miltä näytti. Osa kahviloista olikin tällöin kiinni odottaen joulumarkkinakiireitä.


Danke, Kiitos matkaseuralle! 

 




torstai 16. marraskuuta 2017

Marienberg ja Residenz - nähtävää Würzburgissa




Frankenviinin ja yliopiston lisäksi Würzburg tunnetaan barokkikaupunkina ja vanhana piispanistuimen paikkana. Iltavalaistuna kuvassa näkyvän Marienbergin linnoituksen voi saavuttaa joko kävellen tai onneksi myös autolla. Kävin viime lauantaina kollegani kanssa tutustumassa tähän kaupungin yläpuolella kohoavaan piispojen linnoitukseen ja seuraavana päivänä kaupungin keskustassa olevaan ruhtinaspiispojen barokkilinnaan, joka on myös Unescon maailmanperintökohde.

Joidenkin tietojen mukaan ensimmäinen kirkko rakennettiin jo 700-luvulla piispoille. Jotta paljon myöhemmin 30-vuotisessa sodassa riehuvilta ruotsalaisilta pelastuttaisiin, rakennettiin massiiviset bastionit suojelemaan Marienbergia. Toisessa maailmansodassa linna tuhoutui melkein kokonaan ja rekonstruktiotyöt kestivät 1990-luvulle asti.



Nyt marraskuussa linnoituksesta oli avoinna vain ravintola sekä tuo alla mainittu museon puoli, linnoituksen pihalle pääsi kiertelemään, itse linnaan ei ollenkaan. Linnassa voi pitää myös seminaareja ja kokouksia; paljonkohan ne maksavat? Avoinna onneksi oli Mainfränkisches Museum, jossa oli paljon kirkkotaidetta ja esimerkiksi Tilman Riemenschneiderin töitä. Yläkerrassa oli myös pieni kansatieteellinen osuus, joka oli kuitenkin aika pimeä ja näytteillä olevat esineet muodostivat suhteellisen oudon valikoiman kansatieteellisiä esineitä, vaikka sinne oli esimerkiksi pirtti kalustettu - ilman tekstejä sekin.





Barokkikaupungissa kun ollaan, niin Würzburgin eittämättä tärkein nähtävyys on maailmanperintökohteeksi valittu Residenz eli ruhtinaspiispojen barokkilinna. Oppaan mukaan Residenz rakennettiin, koska piispojen hovi Marienberg olisi tullut aivan liian kalliiksi kaupunkilaisille. Residenzkään ei tainnut ihan halpa olla, sillä jo ulkopuolelta linna satoinen huoneineen ja upeine puutarhoineen kertoo jotain niihin tuhlatuista sijoitetuista varoista. Linnan suunnittelusta huolehti Balthasar Neumann ja upeat freskot on maalannut venetsialainen Giovanni Battista Tiepolo.

Puutarhaa lumisateessa. 

Jo residenssin portaikko ja holvikatto kertovat mihin ollaan tulossa. Portaikko on kuuluisa Tiepolon tekemästä ”maailman suurimmasta yhtenäisestä freskosta”, joka kuvaa neljää maanosaa. Maanosat on kuvattu naisen hahmoissa. Mm. Eurooppa on kuvattu taiteen mantereena ja myös rakennuksen suunnittelija Neumann on mukana kuvassa. Pyramidi kertoo Aasiasta ja Afrikan osasta löytyy tummia ihmisiä – ja se dromedaari. Ja alhaalla eteinen oli tarkoitettu myös hevosvaunuille, jotta tärkeiden vieraiden eivät tarvinnut sateessa tai muutenkaan tulla ulos vaunuista; vaunut ajoivat eteiseen, vieraat nousivat portaita pitkin ylös ja vaunut ajoivat ulos toisesta ovesta. 

Kuvat portaikosta ja katosta; molemmat https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Interiors_of_Residence_Würzburg.JPG.  Residenssissa ei saanut kuvata. 
Freskosta löytyy paljon hauskoja yksityiskohtia – jos vain jaksaa katsella sitä niskojen puutumatta.  Kaupassa oli myytävänä kirjoja, joissa oli kerrottu tarkemmin freskojen sisältö ja lueteltu kaikki Tiepolon tekemät virheet. Yksi kaikille kerrottava virhe on se, että Tiepolo ei ollut koskaan nähnyt tiettyjä eläimiä, joita hän maalasi. Norsu ja dromedaari ovat onnistuneet hyvin, mutta strutsi oli saanut ihmisen jalat, sillä strutsiakaan hän ei ollut koskaan nähnyt.
Yleisölle on avoinna toinen toistaan hienompia saleja, mm. vieraan majoitushuone, vieraan vieraiden vastaanottohuone, galleriahuone, erilaisia pelihuoneita ja aivan uskomaton rokokoo peilisali, joka tuhoutui melkein kokonaan sodan lopun pommituksissa. (Osa residenssin aarteista ehdittiin viedä suojaan pommituksilta.) Nyt pommituksista ja peilisalin korjauksista oli tehty pieni näyttely.






lauantai 11. marraskuuta 2017

Würzburg ja hyvät selitykset





Olen marraskuun Würzburgin yliopistossa vierailevana tutkijana Eurooppalaisen etnologian oppiaineessa Suomen Akatemian ystävällisellä rahoituksella. Kaupunki on kukkuloita täynnä, yliopisto sijaitsee yhdellä kukkulalla, majapaikkani toisella. Majoitus on toki yliopiston lähellä, noin 1,5 km päässä. Majapaikassakin kaikki on hyvin, paitsi kaapit ja keittiön hyllyn sijaitsevat saksalaisille tarkoitetulla korkeudella, mikä tarkoittaa minulle aivan liian korkealla!

Würzburg on monella tavalla ”mielenkiintoinen” kaupunki. Kadut ovat aika kapeita, ei ole bussi- eikä taksikaistoja, vaan bussit seisovat samassa staussa kuin muutkin. Yliopiston parkkipaikat ovat täynnä ja pyöriä näkyy tosi vähän – ja sen kyllä ymmärrän, kun katsoo näitä kukkuloita ja katuja, joissa ei ole polkupyöräteitä.

Näkymä työhuoneen ikkunasta. Alueelle rakennetaan myöhemmin uudelleen 70-luvun vanhat (ja huonot) yliopiston rakennukset.

Yliopisto on perustettu 1582 ja se on yhä tänäänkin kuuluisa ainakin  lääketieteellisestä tiedekunnasta, joka on yksi sen 10 tiedekunnasta. Yliopiston alku voidaan jäljittää jo vuoteen 1402, jolloin tämä Julius-Mazimilians-Universität oli yksi kuudesta korkeampaa koulutusta antamaan perustetuista laitoksista saksankielisessä Euroopassa – Prahan, Wienin, Heidelbergin, Kölnin ja Erfurtin jälkeen.  Yliopisto voi myös kehua 14 Nobel-palkitulla sekä esimerkiksi  Wilhelm Conrad Röntgenillä, joka 1895 löysi röntgen-säteet juuri täällä Würzburgissa. Kaiken kaikkiaan yliopiston muutamalla kampuksella on noin 28 800 opiskelijaa ja henkilökuntaa 4 116, joista akateemisiksi työntekijöiksi lasketaan 2 371, joista puolestaan 425 on professoria. Ylipisto on muuten yksi kaupungin suurimpia työllistäjiä.

Näyte Juliusspitaalin keskustan viinitarhasta.
Yksi syy kaupungin ahtaudelle – liikennekaaoksen lisäksi täällä on hirvittävä asuntopula ja monet kollegoista asuvat kaupungin ulkopuolella eri kylissä – voisi   luulla olevan kaupungissa joka puolella näkyvissä viinitarhoissa. Sanotaankin, että Würzburg on ainoa kaupunki Euroopassa, jossa viinitarhoja sijaitsee kaupungin keskustassa. Mutta alueen viinit ovat hyviä ja niihin minut on tutustettu jo heti ensimmäisenä päivänä.


Suomalaisen on hieman vaikea tottua siihen, että käteistä on oltava kaiken varalta mukana, sillä kortti ei läheskään aina kelpaa maksuvälineenä kaupoissa eikä ravintoloissa. Useita selityksiä olen jo nyt kuullut, mutta tänään Marienbergin linnoituksen ravintolassa kuulin tähän mennessä parhaan: kortti ei käy, koska pihalla remontoidaan. 


Marienbergin linnoituksen ravintola.